Matkani kohti Fennoa alkoi kesällä 2017. Olin tuolloin kesätöissä Helsingissä, mutta syksyllä oli tiedossa paluu Jyväskylään. Sinne olin nykyisen vaimoni perässä kesken opiskelujeni muuttanut, ja toiveissa oli löytää työpaikka opiskelujen oheen. Opiskelukaveriltani olin saanut vinkin, että Fenno voisi olla minulle hyvä paikka, ja niin päädyin soittamaan. Minua pyydettiin laittamaan hakemus ja jonkun ajan päästä sainkin pyynnön tulla haastateltavaksi.

Elokuussa astelin Jyväskylän toimistoon työshaastattelua varten. Taisi itse asiassa olla ensimmäinen kerta, kun ylipäätään olin asianajotoimiston haastateltavana. Kuten voitte arvata, tuollainen tilanne tottakai hieman jännitti, mutta aika nopeasti tuo jännitys pyyhkiytyi pois ja haastattelusta jäi hyvä fiilis.

Haastattelun tuloksia sain muistaakseni odottaa pari-kolme viikkoa, kunnes selvisi, että saisin aloittaa työt osa-aikaisena oikkarina joulukuun alussa. Fiilis oli tottakai mahtava, vaikka en oikein vielä tiennyt, mitä tulevalta odottaa. Pääasia, että tulisin aloittamaan työt opintojen ohella ja tapaamani ihmiset olivat vaikuttaneet hyviltä tyypeiltä! Myös aloitusaikataulu sopi mainiosti, koska alkusyksyyn 2017 olin ajoittanut sekä finanssi-, että prosessioikeuden tentit, jotka ovat oikismatkan ehkä työläimpiä tenttejä.

Joulukuun 4. päivä aloitin työt Jyväskylän toimistolla ja nyt voin todeta, että sillä tiellä ollaan edelleen. Toki omalla kohdallani fyysinen toimisto on vaihtunut ensin Tampereelle ja siitä edelleen Seinäjoelle, jossa aloitin joulukuussa 2021. Tuohon ajanjaksoon on sisältynyt n. puolentoista vuoden ajan työskentelyä oikkarina, opiskelua samaan aikaan sekä keväästä 2019 alkaen juristin hommissa toimimista. Voin kai sanoa, että minulla on kohtuullisen hyvä käsitys siitä, mitä meillä eri tehtävissä tehdään. Siitä on luonnollisesti hyötyä päivittäin.

Mitä kaikkea on tuona aikana on oikein tarttunut matkaan? Ensimmäisenä ja myös tärkeimpänä asiana tulee mieleen ihmiset. Olen saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin, joihin kuuluu niin työkavereita kuin työn kautta muuten eri yhteyksissä tavattuja ihmisiä. Vaikka jutut ovat haastavia ja mielenkiintoisia, niin onhan se selvää, että ihmiset ovat se juttu. Osasta työkavereistani onkin tullut minulle ystäviä, toivottavasti myös työkaverini kokevat näin…

Toisena asiana mieleeni tulee kasvu, jota on tapahtunut varmasti monella rintamalla näiden vuosien aikana. Niin minun, kuin muidenkin kasvua on varmasti edesauttanut vastuu, jota meillä on tarjottu. Olen päässyt osaksi monenlaisia projekteja, jotka ovat liittyneet niin toimeksiantojen hoitoon, kuin yrityksen sisäiseen kehittymiseen. Onhan tässä matkan varrella tullut yrityksen sisäistä ”podcastiakin” tehtyä, mikä nyt ei varmaan ole ihan se tyypillisin juttu. Välillä vastuu on hieman hirvittänyt ja myös painanut, mutta aina se on varmasti kasvattanut. Toisaalta vastuun kanssa ei ole tarvinnut jäädä yksin, vaan apua on aina ollut tarjolla. Siinä piileekin minulle yksi työyhteisömme olennaisimmista asioista: asiat tehdään yhdessä ja yhteisten tavoitteiden eteen.

Onnistuminen porukassa on keskimäärin hienompaa, kuin onnistuminen yksin, oli asia mikä tahansa. Ja jos sattuu tössejä, kuten meille kaikille sattuu joskus, niin se on helpompi jakaa porukassa. Kun nämä asiat oikeasti toimivat ja työtehtävät tarjoavat riittäviä haasteita, ihmiset uskaltavat ja haluavat antaa parhaansa. Siihen tiivistyvät omat tuntemukseni tähänastisesta ajastani fennolaisena.